Näytetään tekstit, joissa on tunniste handu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste handu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. marraskuuta 2015

Jälleen Casanova -sukat

Joskus neuleurani alussa (ei kuitenkaan vielä koulussa) minulla oli tapana tehdä työ valmiiksi ennen kuin aloitin uutta. Tuo tapa on sittemmin jäänyt ja tälläkin hetkellä on useampi ufo korissa. Pitäisi ehkä palata tuohon yhden työn naisen taktiikkaan ainakin sukkien osalta, sillä usein poimin esimerkiksi kantalapusta eri määrän silmukoita kuin ohjeessa. Sitten onneton sukka jää odottamaan paria koriin, enkä muista silmukkamääriä kun päätän viimein aloittaa sukalle parin. Tai ehkä voisi aloittaa tekemään sukat macig loop -tekniikalla. 

Näiden sukkien kanssa päätin, että neulon saman tien valmiiksi, mutta ei siinä ihan niin käynyt. Ravelryn mukaan nämä on aloitettu elokuun 30. päivä. Tai ensimmäinen sukka siis, toinen valmistui kolmessa päivässä.  Tällä kertaa kuitenkin noudatin ohjetta myös kantalapun silmukoiden osalta.
Kyseessä on kolmannet neulomani Casanova -sukat. Kaikki on neulottu lisäksi samalle henkilölle. Malli on vaan todettu ylivoimaisesti parhaaksi sukkamalliksi. Palmikon ja joustinneuleen yhdistelmä takaa sen, että sukka istuu hyvin. Poikkeuksena aikaisempiin sukkiin käytin kuitenkin pienempiä puikkoja. Aikaisemmin olen neulonut koon 2,5 puikoilla, nyt koko oli 2,25. Lanka on Handun perussukkalankaa. Ja ohje löytyy Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Koska huiveja ei koskaan ole liikaa?

Tämä Pogona on ollut pingotusta ja päättelyä vaille valmis jo jonkin aikaa. Maanantaina viimeinen sain aikaiseksi päättelyn ja pingotuksen ja kuvat otetuksi eilen. Tein ensimmäisen Pogonan alkuvuodesta äidille, jolloin lanka oli yksivärinen Cascaden Heritage ja olin valmiiseen huiviin erittäin tyytyväinen. Oman Pogonani tein Handun Merinosukkalangasta, värisävynä Tapas. Huivia aloittaessa vähän epäröin miten monivärinenlanka tuohon istuu, mutta olen tulokseen tyytyväinen.



En tiedä mikä näissä Stephen Westin malleissa oikein kiehtoo. Ehkä se, että ne ovat loppujen lopuksi melko yksinkertaisia malleja, joissa lanka pääsee edukseen ja se, että huivit laskeutuvat käyttäessä kauniisti.