Harmaa ja liila

Tadaa! Ensimmäinen Veera Välimäen Huivileikki -kirjasta neulomani huivi, Harmaa ja liila. Lanka on Cascade Yarnsin Heritage Silkiä. Väreiksi valikoitui harmaa ja liila kuten ohjeessakin, vaikka Snurressa kyllä mallailin hyvinkin villejä yhdistelmiä. Malli oli selkeä neulottava ja tulos yksinkertaisen tyylikäs. Harmi vaan, että aktiivisempaa käyttöä taitaa joutua odottamaan syksyyn. Mikäli sää vielä kesäksi kääntyy.

Huivista oli muuten hyvin vaikea saada kuvaa, johon se olisi kivasti mahtunut kokonaan. Ei onnistunut vaikka kuinka yritin. Toivottavasti nämä kuvat vähän valaisevat huivin hauskaa mallia. Harmaa osa huivia on samankaltainen kuin Baktuksessa, liila osa puolestaan neulottiin lyhennetyin kerroksin. Aikaisemmin olen tykästynyt neulomaan erilaisia pitsihuiveja, mutta viime aikoina ne ovat jääneet Stephen Westin mallien jalkoihin. Luulen, että Huivileikin malleilla on sama vaikutus. 

Snurre.

Snurre on ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta en ole tullut käyneeksi. Ennen kuin noin kuukausi sitten, kun olin menossa Uudenmaan Marttojen Japanilainen ateria -kurssille. Marttojen tilathan ovat Snurresta kulman taakse. Voin sanoa, että Snurresta tulee yksi lempilankakauppojani Helsingissä. Aivan älyttömän mukavaa palvelua. Ja Snurressa on myynnissä Cascade Yarnsin lankoja. Niitä ei tietääkseni ole ollut Helsingissä muualla myynnissä sen jälkeen kun Villavyyhti viime vuonna lopetti. 

Cascaden langat ovat kyllä ehdottomia suosikkejani hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi. Ostin kaksi vyyhtiä, jo puikoille päässyttä Veera Välimäen Harmaa ja liila -huivia varten. Sitä on ollut ihana tikutella menemään. 

Kimaltavat Devonit

Tein siskolle Devonit Lanitium ex Machinan Kimallesukkalangasta. Tästäkin langasta suunnittelin ensin huivia, mutta lanka ei ollut otollisinta huiville, vaikka erittäin nättiä onkin.

Mallina Devon oli yllätävän hankala minulle. Tein melko monta virhettä, jonka vuoksi jouduin aika ajoin purkamaan kerroksen pari. En tiedä mistä kämmit johtuivat, sillä ohje ei sinällään ole vaikea. Mallin pitsikuvio muuten jatkuu muutamia kerroksia kantalapun alussa. En ole aikoihin neulonut pitsineuletta nurjalla puolella, muutaman kerran jouduin ohjetta lukemaan ja neulomaan oikein ajatuksen kanssa. Mutta hienot niistä tuli. 

"Tuo on myös minun villasukka"

Otsikko on lainaus kummipojan kommentista kun hän näki minun neulovan näitä. Silloin oli tosin valmiina vain ensimmäinen sukan varsi. Myös langan laatu käytiin tarkistamassa. Nyt ne ovat valmiit ja lähtevät ensi viikolla postin mukana Tampereelle. Ilmeisesti niitä siellä jo odotellaan. :)

Malli on perusvillasukan ohjeella tehty, koko 26. Lanka on Novitan Pikkusisko. 

Maanantaineuloja

Viikonloppuna tajusin, että minusta alkaa uhkaavasti tulla viikonloppuneuloja. Arki-iltaisin ei muka ole aikaa tai en muka jaksa neuloa. Ajatus sai minut aika surulliseksi, etenkin kun neulominen on yksi tärkeimmistä rentoutumis- ja ajatusten nollaamiskeinoistani. Vaikka ovathan viikonloppuaamut ihan parasta: neuletyö ja Yle Areena, Netflix tai HBO Nordic. Ja koko aamupäivä pyjamassa. Parhaassa tapauksessa pyjamassa pitkälle iltapäivään. Viikonloppuaamuissa kiteytyy ystäväni kanssa opiskeluaikoina viljelemä lause siitä, miten "viikonloput on viikonloppuja" sitten kun ollaan työelämässä. Tällä tarkoitimme sitä, miten viikonloppuisin ei tarvitse tehdä gradua tai lukea tentteihin, vaan voi vain olla.

Viikonlopun havainnon seurauksena päätin olla maanantaineuloja. Neuloin kummipojan sukkia, join teetä ja katsoin 3 jaksoa Girlsiä HBO:lta. Ja katson varmaan pian yhden jakson  lisää. Ja neulon sukkaan kärjen.

Koska huiveja ei koskaan ole liikaa?

Tämä Pogona on ollut pingotusta ja päättelyä vaille valmis jo jonkin aikaa. Maanantaina viimeinen sain aikaiseksi päättelyn ja pingotuksen ja kuvat otetuksi eilen. Tein ensimmäisen Pogonan alkuvuodesta äidille, jolloin lanka oli yksivärinen Cascaden Heritage ja olin valmiiseen huiviin erittäin tyytyväinen. Oman Pogonani tein Handun Merinosukkalangasta, värisävynä Tapas. Huivia aloittaessa vähän epäröin miten monivärinenlanka tuohon istuu, mutta olen tulokseen tyytyväinen.

En tiedä mikä näissä Stephen Westin malleissa oikein kiehtoo. Ehkä se, että ne ovat loppujen lopuksi melko yksinkertaisia malleja, joissa lanka pääsee edukseen ja se, että huivit laskeutuvat käyttäessä kauniisti. 

Kevätpipo

Neuloin itselleni kevätpipon. Löydän hyvin harvoin kaupoista sopivia pipoja, jotka peittävät jättipääni ja korvat kunnolla. Ja lisäksi kevääksi ja syksyksi on erityisen hankala löytää ohuita myssyjä, jotka mahtuisivat pyöräilykypärän alle. Tämän oivalliseksi osoittautuneen yksilön neuloin Crystal Palace Yarnin Panda Cottonista. Värisävyn nimi on Sahara. Jos oikein muistan, niin ostin langan aikoinaan Lankabaarin loppuunmyynnistä.

Malli on helppo peruspipo: 120 silmukkaa, 25 krs tai haluttu määrä kerroksia 1o1n joustinneuletta (oikeat kiertäen, niin resorista tulee napakka), jonka jälkeen sileää kunnes pipo on reilut 20 cm korkea. Kavensin 10 silmukkaa joka toinen kerros kunnes jäljellä oli 30 silmukkaa, pujotin langan silmukoista läpi ja päättelin. Tällä mallilla tulee varmasti tehtyä useampikin pipo itselle.