Tunnustus ja pieniä sieviä sieniä

Blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaisempaa, syy: opiskelut. Pitäisi tehdä gradua, lukea tentteihin ja istua luennoilla. Lisäksi minulle tuli tähän "viimeiselle vuodelle" vielä lisää opintoja kun pääsin oman oppiaineeni järjestämälle arkistolinjalle, mikä tarkoittaa paitsi noin parinkymmenen opintopisteen suorittamista ja puolen vuoden harjoittelua, myös parempia työmahdollisuuksia valmistumisen jälkeen. Kiirettä siis pitää ja neulominen jääkin aika vähälle. Iltaisin olen vain ihan poikki. Jotain muuta olen sentään saanut aikaan: syksyn satoa tuli kuivattua talven varalle. Kokeilumielessä vuokrattiin VY:ltä kasvikuivuri. Tulevaisuudessa voisi kokeilla kuivata vaikka omenoita. Tosin eipä tiedä mistä kuivuria saisi lainaan, VY:n kohtalo kun on mikä on. Toivottavasti sen palvelut tulevat kuitenkin säilymään jossain muodossa.

Sain myös Ellieltä tällaisen tunnustuksen. Lämmitti mieltä, kiitos! Tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen ja lähetetään eteenpäin. 

1. Lempiruoka: Erilaiset keitot, erityisesti sienikeitot

2. Lempimakeiseni: Tumma minttusuklaa

3. Lempiluettavani: Monia, mutta ylitsekaiken Laura Honkasalon kirjat Sinun lapsesi eivät ole sinun ja Eropaperit

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Yhdessä neulekavereiden kanssa tai jos ei ole seuraa tarjolla, niin sohvalla telkkarin ääressä.

5. Lempielokuva. Näitäkin on monia ja hyvin erilaisia, mutta esimerkkeinä Somewhere, Mammutti, Juno ja Kunniattomat paskiaiset

Tämä tulisi lähettää eteenpäin viidelle, mutta moni blogi, jolle haluaisin tämän antaa, on jo sen saanut, joten myönnettäköön seuraaville: Ilman aloitusta - hetkiä kaupungista ja Suklaata, hiekkarantoja ja villasukkia

Seuraavan postaukseen lupaan kuvia eräästä neuletapaamisesta. Kuvat ovat kännykässä, mutta piuha, jolla ne saa ulos on Punkaharjulla, joten pitää odottaa ensi viikkoon.

Mukava (laiska) viikonloppu

Viime lauantaina oli Koroisten kyläjuhlat. Harvoin on tullut vierailtua näin mukavassa ja leppoisassa tapahtumassa. Koroisista löytyy lisää tietoa täältä. Koroisissa on vaikea uskoa, että ollaan kuitenkin melko lähellä Turun keskustaa. Tapahtumassa oli kirpputori, tuotemyyntiä, musiikkiesityksiä, letunpaistoa ja mikä hauskinta, alpakoita. Voiko sympaattisemman näköisiä eläimiä olla? Ei ihme, että noin symppisten eläinten lanka on niin ihanan pehmeää.

Muuten viikonloppuna tuli laiskoteltua ja lukeminen taloushistorian tenttiin jäi aiottua vähemmälle. Sen sijaan palmikkovillatakki edistyi sen verran, että seuraavaksi saan aloittaa jo kavennukset. 

Aquila

Aquila-huivi on vihdoin valmis. Siitä tuli kaunis, mutta melko suuri. Lankana on Novitan virkkauslanka. Malli löytyy Ullan numerosta 01/08.

Aloitin saman tien uuden neuletyön, hupullisen palmikkovillatakin ruskeasta Janne-langasta. Malli on Modasta. Saa nähdä miten työ lähtee etenemään, sillä malli ja palmikot ovat melko lailla monimutkaisempia kuin aikaisemmin neulomani. Nyt kun helteet (toivottavasti) ovat ohi, on tiedossa mukavia syysiltoja sohvalla neuloen, teetä juoden ja telkkaria katsellen.

Löytöjä ja suunnitelmia

Viime viikolla osallistuin ystävän kanssa kävelykierrokselle Portsassa. Tapahtuma oli osa Portsan viikkoa, joka puolestaan on yksi kulttuuripääkaupunkivuoden kaupunginosaviikoista. Kotimatkalla silmiin osui Mikaelin kirpputorin ikkunassa Pauligin peltinen purkki. Täytyi käydä lunastamassa se uuteen kotiin heti seuraavana päivänä. Purkki on sisältäkin hyväkuntoinen ja kansikin on tallella (netissä näin vastaavanlaisen myynnissä ilman kantta).  Toinen löytö oli Riihimäen lasin purkki. Samanlainen tuli vastaan viikonloppuna Ekotorilla, mutta hinta oli yli tuplasti enemmän. Nyt pitäisi sitten luopua kahdesta tavarasta, sillä olen päättänyt, että yritän pitää roinan määrän tässä asunnossa vakiona. Toisaalta, olen kesän aikana antanut kiertoon useamman laukun ja vienyt divariin kasan kirjoja... :)

Puuvillainen Aquila-huivi edistyy hiljalleen. Aina muutaman kerroksen telkkarin ääressä. Hankittuna on jo langat uusimmassa Modassa olleeseen hupulliseen palmikkovillatakkiin, mutta haluaisin saada huivin valmiiksi ennen kuin ilmat viilenevät niin, ettei sille ole enää käyttöä. Suunnitelmissa on muutakin, mm. myssy, huivi ja kämmekkäät, langat omista varastoista.

Trendikkäästi hillot purkkiin

Syksyn lehdet, niin naistenlehdet kuin aikakausilehdet ovat täynnä ohjeita säilöntään. Ensimmäisen kerran törmäsin kuitenkin siihen, että säilönnän sanotaan olevan trendikästä. En oikein tiedä mitä ajatella. Trendit kun tapaavat tulla ja mennä. Eikö olisi mitään muita seikkoja, joilla liputtaa mehujen ja hillojen keittämisen puolesta? Että itse tehdyt eivät sisällä kaikkien niin tällä hetkellä kammoksumia lisäaineita? Itse tehdyt maistuvat paremmilta ja ovat edullisempia (varsinkin jos sadon kasvattaa tai poimii itse)?

Lomahetkiä

Ikuisuusprojekti?

Minulle on kertynyt varastoihin aika paljon Novitan seiskaveikkaa. Ne on ostettu lähinnä tarjouksista ja keriä on max. 2 kappaletta samaa sävyä. Alunperin langat on ostettu sukkalangoiksi, mutta pidän nykyään enemmän ohuemmista sukkalangoista, joten langat ovat jääneet käyttämättä. Keväällä aloin virkkaamaan langoista isoäidinneliöitä (ainakin minä olen oppinut kutsumaan niitä isoäidinneliöiksi, olen myös kuullut muita nimityksiä). Neliöistä olisi tarkoitus koota peitto. Alun innostuksen jälkeen virkkaaminen on jäänyt vähemmälle. Vaan eipä tässä säässä huvita villalankoihin koskea. Mutta ehkä peitto joskus valmistuu.

Tällä hetkellä neulon Novitan virkkauslangasta Aquila-huivia, mutta sekin on nyt jäänyt vähemmälle kun pitäisi kirjoitella G-kirjaimella alkaa juttua ja lukea sitä varten kirjoja sekä tenttikirjoja ja istua arkistossa.