Ihan Kerällä

Olen laiskanlaisesti päivittänyt blogia viime aikoina, vaikka olen sekä neulonut ja lukenut. Nyt korjataan tilannetta. Ensiksi loppiaisena valmiiksi saatu Herbivore II Cascaden Heritagesta. En voi muuta sanoa, kuin että ihan pehmeä. Ja värikin on sen verran hillitty, että voi käyttää muunkin kuin mustan kanssa.

Joululahjaksi sain Jonna Hietalan neulekirjan Kerällä ja olin ihan ilosta kerällä. Kirja on ollut ostoslistalla, mutta en ollut sitä erikseen toivonut. Ohjeet ovat yksinkertaisia ja mukavan näköisä. Kirjan kuvitukseen on satsattu, mikä on mukavaa. Neuleohjeiden huonot kuvat ärsyttävät. Mielestäni kunnon kuvitus on osa neuleohjeiden houkuttelevuutta. Aloitin heti jouluaattona neulomaan kirjan ehkä simppeleintä ohjetta, lempilankahuivia, jonhon saan kätevästi käytettyä lankakorissa olevia jämiä. Koska huivi on pelkkää ainaoikeaa, se etenee todella nopeasti. Vähän kyllä jo etukäteen ärsyttää lankojen päättelyurakka. 

Että sellaista. Lähipäivinä voisin blogata kaikista niistä kirjoista, joita olen tässä viimeisen kuukauden aikana lukenut. Niitä on ollut yllättävän paljon.

Vendelat

Kuva valmiista Vendela-sukista. Lanka on Taito-Pirkanmaan Kirjo-Pirkkaa. Muutin mallia siten, että neuloin kantapään ihan tavallisesti ja tein sen joustinneuleena. Kuvio sukissa on hauska, se näyttää palmikoilta, mutta tehdään neulomalla oikeata ja nurjaa ja kiertämällä lankaa neulottujen silmukoiden ympäri. Palmikkopuikkoa ei siis tarvita (itse yleensä unohdan sen matkasta).

Herbivore

Herbivore on nyt ihan valmis. Siis pingotettu myös. Ja vielä uudella messuilta ostetulla setillä. Huivi on hieno, pidän mallista erityisesti sen takia, että se laskeutuu kaulalle hyvin, eikä ole liian iso. Lanka on Handun merinosukkalankaa. Pingottaminen vaijereilla on mukava kokemus. Pingottaminen on yleensä ollut saumojen ompelemisen ohella neulomisen tympeämpi puoli. Vaijereiden avulla suorista reunoista todella saa suoria, ja olettaisin että pitsireunojenkin pingottaminen on paljon helpompaa. Ja ei tarvitse tuskailla loputtoman nuppineulamäärän kanssa. Harmi, että kuvat jäivät pingotusvaiheessa ottamatta. Yritän muistaa ensi kerralla.

Ihastuin malliin sen verran, että päätin tehdä toisen, tällä kertaa yksivärisen. Lanka on messuilta ostettua Cascaden Heritagea.

Messut ja tuubihuivi

Tämän vuoden Kädentaitomessut Tampereella oli aika erilaiset kuin ennen. Vakituinen messuseura ei tänä vuonna ollut mukana, mutta poisjäännin syy oli hyväksyttävä ja kuvista päätellen aika ihana :) Ostoksia tuli tehtyä, mutta melko maltillisesti. Olen jo useamman vuoden haaveillut Globe Hopen Hertta -laukusta. Nyt sen viimein sorruin ostamaan. Se on ihana. Lankoja ostin maltilla, yhden vyyhdin Cascaden Heritagea ja kaksi vyyhtiä Rowanin Fine artia. Pahviputkilo sisältää pingotussetin. Kävin sitä jo jokunen viikko sitten kyselemässä Villavyyhdistä ja nyt ne olivat saapuneet juuri ennen messuja, haettu kuulemma juuri ennen messuille tuloa. 

Langoista  olisi tarkoitus neuloa huivit. Harmaan kanssa olen jo aloittanut. Neulon toisen Herbivoren, malli oli sen verran mukava. Toisesta langasta tulee näillä näkymin joku toinen Stephen Westin suunnittelemaa mallia oleva.

Sain viimein Honeycowl -tuubihuivini valmiiksi. Näyttää kivalta, mutta oli välillä todella puuduttava neulottava. Malli tuntui jotenkin liian tylsältä neuloa, mutta valmiina se näyttää todella kivalta. Lankana tässä oli Tallinnasta ostettua Regia Silkiä. Malli sopii eriomaisesti telkkarineuleeksi. Ei tarvitse turhia laskea, joten voi keskittyä telkkarin katseluun.

Jotain muutakin on jo valmiina, kuvia sitten kun on taas kuvausassistentti käytettävissä.

Kummipojan sukat

Viikonloppuna paitsi nukuin, neuloin valmiiksi kummipojan villasukat. Näin pienen koon (22) villasukat neuloi valmiiksi todella nopeasti. Lanka on Sandnes Garnin Sisua. Toivottavasti kummitätiä pyydetään neulomaan vielä monta paria. Huomenna posti lähtee kuljettamaan sukkia kohti Tamperetta. :)

Kirjoista

Olen joskus miettinyt, että kuinka paljon kirjoja oikeastaan luen vuoden aikana. Uusia ja vanhoja uudestaan. Minulla oli joskus lukupäiväkirja, johon merkitisin pari kertaa lukemani kirjan ja sitten unohdin koko asian. Vuoden alussa aloin merkitä kirjoja simppelisti word-tiedostoon, mutta sekin jäi Helsinkiin muuton myötä. Ja nyt kyseinen tiedosto on vanhan koneen uumenissa, eikä se enää olisi edes ajantasalla. Nyt uusi yritys täällä blogissa. Tarkoitus olisi listata tänne käsitöiden ohella myös luettuja kirjoja. Ja ehkä myös jokunen ajatus niistä. Mitään kirjallisuusblogia en aio pitää. Olisi vain mukava muistella myöhemmin mitä on vuoden aikana tullut luettua. 

Ensimmäiseksi luettujen listalle pääsee Zadie Smithin Kauneudesta, jonka luin loppuun pari viikoa sitten. Kun aikoinaan luin Smithin ensimmäisen romaanin Valkoiset hampaat, oli se minusta huikea. Smith on ensinnäkin huikea tarinankertoja. Samoin pidin henkilökuvauksista. Jonesin, Iqbalin ja Calfenien perheiden henkilöt olivat mielenkiintoisia, enkä osannut sanoa, pidinkö henkilöhahmoista vai en. Perheiden historiat olivat mielenkiintoisia. Valkoiset hampaat on kirja, jonka olen lukenut useamman kerran. Kauneudesta on jossain mielessä hyvin samalla tavalla ansiokas, mutta huomasin, etteivät henkilöhahmot vaikuttaneet minuun samalla tavalla kuin Valkosten hampaiden. Joko pidin henkilöistä tai en. Zora Belsey oli vain ärsyttävä. Samoin kuin Kiki Belsey oli sympatiaa herättävä. Kai voi kuitenkin sanoa, että henkilöhahmot herättivät tunteita. Kauneudesta ei mene yhtä syvälle henkilöiden ja perheiden taustoihin kuin Valkoiset hampaat. Olisin halunnut tietää enemmän mikä oli Belseyn ja Kippsin perheiden erilaisten aatemaailmojen taustat. Kirjan tulen varmasti lukemaan uudelleen, samoin kuin kävi Valkoisten hampaiden kohdalla. Ehkä kirjasta löytyy samalla tavalla uutta myöhemmillä lukukerroilla.

Jokin aika sitten esittelin blogissa luettavien kirjojen pinoa. Pinoon tuli eilen yksi kirja lisää, jonka aloitin heti, vaikka Ken Folletin Kun suuret sortuvat on vielä kesken (onneksi omaan taidon palata kirjoihin taukojenkin jälkeen). Ostin nimittäin eilen Helen Fieldingin uuden Bridget Jonesin. Taidan olla yksi niitä poikkeuksia, joita ei haittaa (Nyt tulee spoilaus!) vaikka Mark Darcy on vainaa. Siis totta kai Bridgetillä on juttua nuoremman kanssa. Ja pelkästä arkisesta parisuhteesta saattaisi olla vain... tylsä. Parisuhdekriisihän käytiin läpi jo toisessa BJ:ssa. No, olen vasta alussa, joten saa nähdä miten kirja iskee vai iskeekö lainkaan. Molemmista aikaisemmista olen pitänyt.

Projekti orkidesta sen verran, että vehka on edelleen elossa ja kaikki kukatkin tallella. Kasvi pääsi ensimmäiseen kasteluunsa (eli kylpyyn) toissapäivänä ja kukat ainakin näyttävät piristyneen kastelusta.

Aloitin taas...

..uutta. Vaikka keskeneräisiäkin on. Ystävä luonnehti minua joskus yhden työn naiseksi. Joskus olinkin sellainen. En aloittanut uutta käsityötä ennen kuin edellinen oli ainakin neulottu valmiiksi. Pingotus ja kokoaminen veivät kyllä aina aikaa. Nyt on jotenkin maaninen olo käsitöiden kanssa. Haluan aloittaa ja neuloa sitä tätä ja tuota. Nyt ufoja alkaa olla käsityökori ja kässäpussi täynnä. En kuitenkaan ota stressiä. 

Aloitin tosiaan Honey Cowl -huivin. Lanka on Karnaluksista Tallinnasta ostamaani Regia Silkiä. Malli on hauska tuubihuivi, jonka mallineule on todella simppeli. Tarkoitus olisi käyttää samaa mallineuletta myös jonkinlaisessa myssyssä. 

Kirjojen kanssa on samanlainen maaninen olo. Olisi niin paljon luettavaa jo valmiiksi ja samaan aikaan on ilmestynyt ainakin kolme uutta kirjaa, jotka haluaisin lukea. Loppuvuoden aikana on tiedossa onneksi ainakin kuusi lomapäivää, jotka täytyy pitää ennen kuin työt päättyvät. Voin sitten kaikessa rauhassa neuloa ja lukea maanisesti. Tuntuu, että yritän ottaa kaiken ilon irti siitä, että töiden jälkeen ei ole aivan pakko tehdä mitään. Yritän sitten neuloa ja lukea niin paljon kuin mahdollista, koska sille ei juuri ole ollut aikaa silloin kun tein gradua. Tai jos luin tai  neuloin, tuli siitä huono omatunto.