Ruokablogista päivää!

Juustot ovat suurta herkkuani. Ei ainakaan vielä ole tullut vastaan juustoa, jota en olisi ainakin maistanut. Myös siis kaikki pahalle haisevat juustotkin kelpaavat. Hankin jokin aika sitten puisen juustomuotin, jollaista olin etsinyt jo jonkin aikaa. Sellainen löytyi yllättäen Kannelmäen Prismasta. Muotti muistuttaa vähän lapsuudessa luettujen Koiramäki-kirjojen kuvituksen juustomuotteja. (Okei, luen Koiramäki-kirjoja nykyäänkin silloin tällöin. Reilu viikko sitten yritin selittää nelivuotiaalle mikä oli jalkapuun funktio.) Viime viikonloppuna pääsin sitten vihdoin kokeileemaan juustonvalmistusta. Kun siis olin ensin unohtanut sen muotin pari kertaa Helsinkiin. Juustosta tuli tämän näköistä: 

Reseptin juustoon löysin täältä. Juustosta tuli ihan hyvää, mutta olisin ehkä kaivannut enemmän makua. Ehkä juustoa voisi ensi kerralla maustaa suolan lisäksi tai sijaan jollain muulla. Mutta kiva oli kokeilla joka tapauksessa. Juustomuotti ei varmasti jää yhden käyttökerran kapistukseksi.

Kolmannet

Lauantaina lahjoitin eräälle ihanalle ystävälle kolmannet tekemäni junasukat. Junasukat ovat aina yhtä ihanat neuloa. Tällä kertaa, kuten viimeksikin, valitsin värin, josta tiedän äidin pitävän. Vauvalta kun sitä ei vielä voi kysyä. Itselläni on ohje naapurilta aikoinaan saatuna kopiona. Asuminen sekä Turussa että Helsingissä on siitä ärsyttävää, että kaikki tärkeät asiat on aina väärässä kaupungissa. Onneksi löysin junasukkien ohjeen täältä. 

Pahoittelut taas kuvan huonosta laadusta. Tällä kertaa kamera oli väärässä kaupungissa ja täytyi käyttää puhelimen kameraa. Lisäksi oli jo hämärää kun kiireessä nappasin kuvan. Oikeasti lanka on paljon kirkkaampaa, limen vihreää. Lanka on muuten Sisua, josta olen aikaisemmatkin junasukat, jotka olen neulonut.

Tänään tuli valmiiksi Herbivore-huivi. Se odottaa pingotusta, jonka todennäköisesti ehdin tehdä vasta viikonloppuna kun olen taas Turussa. Mutta huivi oli ihana neuloa. Ravelryn jonossa on jo kaksi muutakin Stephen Westin suunnittelemaa huivia odottamassa ja olen jo hiukan suunnitellut mistä langoista ne neuloisin..

Lauantaiaamut

Tästä syystä rakastan lauantaiaamuja. Kiireetön aamiainen viiden arkiaamuina nautitun mänytnopeastivedänmurojaseisaaltani -aamiaisen jälkeen. On ihanaa kun on aikaa keittää puuro (tänään tosin vain mikrossa), tehdä hyvät voileivät, keittää kahvia (jota arkiaamuisin juon vasta töissä) ja lukea kaikessa rauhassa. Lukeminen ruokapöydässä on tosin huono tapa, josta pitäisi päästä eroon. Mutta ehkä se on aamuisin ja etenkin lauantaisin sallittua. Ja kyllä, laitan kaurapuurooni raejuustoa ja leivälleni rakaa sipulia. Ja ennen kiireetöntä lauantaiaamiaistani ehdin neuloa ja katsoa Yle Areenasta Naisten paratiisin eilisen jakson.

Ja uusi läppäri saapui eilen! Hurraa!

Se toinen harrastus

Ensimmäinen bloggaus kännykällä. Syynä viimeisiään vetelevä tietokone, joka toimii ainoastaan vikasietotilassa ja jolla ei voi juuri muuta tehdä kuin selata nettiä. Onneksi uusi on jo matkalla.

En yleensä pelkästään neulo, vaan katson samalla leffoja, Yle Areenaa,  tai ihan vain telkkaria. Helsingissä ei minulla telkkaria ole ja nyt kun läppäri on poissa pelistä, ei ole juuri tullut neulottua. Sen sijaan olen lukenut iltaisin töiden jälkeen. Kuvan kirjapinossa alimmaisena olevan Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat suorastaan ahmin. Koukuttava ihana tarina ihmiskohtaloista. Seuraavaksi on vuorossa Zadie Smithin Kauneudesta. Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijaa suositteli sisko, Ken Follettin Kun suuret sortuvat on puolestaan kirjavinkki ystävältä. Tuntuu kuin olisi löytänyt vanhan harrastuksen uudelleen. Kirjojen lukemisen ilman huonoa omaatuntoa. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei lue jotain opiskelujen kannalta tärkeää. Ihana tunne!

Sain myös työkavereilta ihan uuden harrastuksen: orkidean. Niiden hoito on kuulemma haastavaa. Onneksi ohjeita löytyi Suomen orkideayhdistyksen sivuilta. Katsotaan miten käy..

Lomalla

Kahden viikon lomani päättyy huomenna. Aamulla kutsuu työt ja helsinkielämä. Tämä oli ensimmäinen lomani, jota voin todella kutsua lomaksi. Ensimmäistä kertaa saatoin todella lomailla ilman opiskeluhuolia. Opiskelijahan ei koskaan ole lomalla. Aina on jotain mitä voisi tehdä. Minun pitäisi saada maisterinpaperit ensi viikolla. Jei!

Lomailua häiritsi pieni flunssa, eli en voinut olla lomalla niin aktiivinen kuin suunnittelin. Ei siis pitkiä pyöräretkiä tai osallistumista iltarasteille täällä Turussa. Sen sijaan paljon neulomista. Vendela-sukat etenivät mukavasti ja ovat melkein valmiit. Toisesta puuttuu vain kärki.

Vandelat jäivät puolitiehen Herbivore-huivin takia. Oli vain yksinkertaisesti pakko päästä aloittamaan. Ohje on englanniksi, mutta todella yksinkertainen. Ja lanka, Handun merinosukkalanka, on aivan ihanaa.

Ryhdistäydyin myös Ravelryssa ja vein sekä Vendeloista että Herbivoresta kuvat ja lisäsin ensimmäistä kertaa lankoja. Ja muutaman työn jonoon. En tiedä johtuuko se alkavasta syksystä, mutta mua vaivaa maaninen neulomisvimma. 

Lopuksi pah. En onnistunut liittämään tähän mitään kuvia. Jokin vikatilanne. Laitan myöhemmin, mikäli onnistuu. Mutta kuvia löytyy Ravelrysta.


Edit. Kuvat onnistui lisätä kirjautumalla Gmailin kautta :O

Vendelat

Herbivore

Hiljaisuuden jälkeen..

Edellisestä bloggauksesta on hurjan pitkä aika. Siihen on syynsä. Aloitin huhtikuussa uudessa työpaikassa ja samalla piti viimein kirjoittaa gradu valmiiksi. Töiden ja kirjoittamisen ohella en vain yksinkertaisesti ole jaksanut neuloa. Mutta nyt on gradu arvosanaa vaille valmis, joten tästä eteenpäin kaikki vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa. Mahtava tunne.

Nyt on puikoilla on Vendela-sukat. Lanka viime marraskuussa messuilta ostettua Kirjo-Pirkkaa. Kuvaan pääsi myös ystävältä saatu (minun hoitamaksi kasviksi yllättävän menestyvä) kultaköynnös, joka teki taas tänään uuden lehden. 

Että näin. Jatkossa enemmän neulomista.

Reppana

Hankin uuden puhelimen. Lähinnä sen vuoksi, että tarvitsen paremman netin puhelimeen ja puhelimen, jolla nettiä on helpompi käyttää. Noh, uuden puhelimen suuri näyttö vähän pelottaa mua. Siis se miten herkästi se hajoaa. Olen nähnyt liian monta säröillä olevaa näyttöä. Pitäisi ostaa sille kunnon suojakuori, mutta just nyt ei ole rahaa. Siispä virkkasin jämälangoista pussukan. Väliaikaisratkaisuksi. Vaalea lanka on muinaista Novitan Samosta, tumma Novitan Miamia. Varmaan aika lailla samaa tavaraa? 

Pussukasta tuli aika reppanan näköinen. Vähän kuin alakoululaisen ensimmäinen virkkaustyö, jota mennään esittelemään äidille ja äiti kehuu, vaikka tekele olisi kuinka karsea. 

Tämä ei ehkä ole mun kaunein aikaansaannos, mutta ajaa asiansa. Kai tällä nyt saa edes jotain säälipisteitä kaikkien niiden hienojen suojakuorien joukossa? Niiden, joissa on jotain kivaa härpäkettä tai joku vitsikäs juttu?